Suomalaiset eivät perinteisesti halua, että heille tuputetaan mitään. Jos myyjä lähestyy kaupassa, luikitaan äkkiä karkuun tai korkeintaan huikataan avuntarjoukseen nopea ”Ei kiitos, katselen vain!”
Sama ilmiö on havaittavissa myös esimerkiksi tekniikan alan messuilla. Joskus joku myyjälle entuudestaan tuntematon henkilö uskaltautuu katselemaan varovasti tuotteita käytävän reunalta mutta heti jos myyjä ottaa puolikin askelta lähestyäkseen, katoaa katselija vaivihkaa takavasemmalle.
Myyjälle ovat tuttuja myös ne asiakkaat, joita ei pääse tapaamaan millään. On liian kiire juuri nyt tai ei ole tarvetta. Kun palaat asiaan myöhemmin, sama juttu.
Miten palvella heitä?
Mitä näille asiakkaille pitäisi sitten tehdä? Unohtaa?
Ehkä voisit sen sijaan tarjota hitaammin lämpenevälle asiakkaalle hyödyllistä informaatiota, johon hän voisi tutustua rauhassa, ilman myyjän läsnäoloa ja pelkoa tuputtamisesta. Kun asiakas on saanut tutkia materiaalia, mahdollisesti löytänyt sitä lisää ja kiinnostunut aiheesta, hän saattaa olla itse valmis ottamaan yhteyttä myyjään. Ja silloin ollaankin jo lähellä kauppaa!